Hotelli Vanajanlinna

Kello yhdeksän aamulla lähdemme äitin, siskon ja miehen kanssa autolla kohti Hämeenlinnaa ja tarkemmin sanottuna kohti Hotelli Vanajanlinnaa. Meidän on aina hyvä lähteä ajoissa, koska ikinä ei tiedä minne eksymme matkan varrella. Tällä kertaa pysähdymme ainoastaan syömään ennen Tamperetta ja Iittalassa käydään Iittalan myymälässä ostamassa muutamat joululahjat.

Kolmen maissa saavumme Vanajanlinnan pihaan, eteemme aukeaa englantilaistyylinen päärakennus, joka on valmistunut 1924. Linnan rakennuttanut Rosenlew valmisti tämän vaimolleen huomenlahjaksi, eipä saanut tämä neiti vastaavanlaista huomislahjaa! Vaikka on alkutalven sää, näyttää ympäristö kauniilta, mutta entäs sitten kesällä, paikka varmasti herää henkiin.

Takapihan puolelta.

Päärakennus kauempaa.

 Linnaan sisään mentyämme saavumme respaan ja linna suorastaan uhkuu ylellisyyttä kattokruunuineen. Respan nuori nainen ottaa meidät ystävällisesti vastaan ja neuvoo meidät huoneistollemme Ratsulaan, joka sijaitsee muutaman sadan metrin päässä päärakennuksesta. Lopuksi hän kehottaa meitä vielä kiertelemään ympäriinsä. Hetken kierreltyämme ja otettuamme kuvia, lähdemme huoneistolle. Tässä vaiheessa on selvää, että puitteet pikkujouluille on kunnossa. 

Miettikää näitä maisemia kesällä, ooh :)

Ajamme auton punatiilisen talon eteen, jossa huoneistomme sijaitsee. Mieleen tulee heti maalaismaisema englannista. Autosta raahaamme tavarat sisään, joku ohikulkija olisi voinut tavaran määrästä kuvitella meidän muuttavan sinne, mutta koska meitä oli kolme naista, on tavaramäärä ymmärrettävä. Sisällä on isot tilat käyttöömme, kolme makuuhuonetta ja suihku yläkerrassa, alhaalla olohuone ruokailutiloineen, keittiö, vessa ja eteinen. Olohuoneen pöydällä meitä odottaa kaksi kuoharipulloa, joista toisen korkkaamme pikkusiskon kanssa lähes välittömästi ja toivotamme toisillemme hyvät pikkujoulut ja kilistelemme. Kuohuviini on kyllä osattu valita aika loistavasti, yleensä en ole kuohuviinin ystävä, mutta tämä on hyvää.

Meidän huoneisto.

Parin tunnin kuluttua paikalle saapuu isosisko ja hänen miehensä. Tuossa vaiheessa me muut olemme laittautuneet näteiksi iltaa varten, jopa niin näteiksi, että pikkusiskoni toteaa minun näyttävän mustassa karvatakissani rikkaan venäläismiehen vaimolta, eli olen ilmeisesti Svetlana from Russia :D Kohteliaisuus vai ei?! Mene ja tiedä :D Lopulta pääsemme lähtemään illalliselle. Sää on surkea, vettä sataa tihkuamalla ja on synkkää, mutta mitäpä muuta voi marraskuun lopulta odottaakaan.

Moni on saapunut cocktail-illalliselle ennen meitä, aula on täynnä ihmisiä, taustalla soi musiikki. Saamme heti alkuun tuloglögit ja etenemme kohti ruokatarjoiluja. Tarjolla on monenlaista herkkua, herkkusienipyöryköistä suussa sulavaan lihaan. Erityiskiitos täytyy ruoasta sanoa!

Illallisen jälkeen on Antti Tuiskun vuoro esiintyä. Eri-ikäisiä ihmisiä on saapunut paljon paikalle, tunnelma ihmisillä näyttää olevan lämmin ja mukava. Itse emme erityisen pitkään ole paikalla, kun uni alkaa painaa luomia ja siirrymme huoneistoon, isosisko ja hänen miehensä ovat innokkaimmat ja jäävät vielä meidän jälkeemme.

Palaamme huoneistolle takaisin ja rupattelemme ja nauramme toinen toistaan typerämmille jutuille. Jossain vaiheessa Katariina ja Pasikin palaavat ja painumme pehkuihimme. Sängyt ovat mukavan pehmeät, joten univaikeuksia ei tule olemaan! Tosin eipä niitä taida muutenkaan olla.

Satoja vuosia vanha Lehmus.

Seuraava aamu alkaakin melko mielenkiintoisesti… Äiti ja Pauliina heräävät omassa makuuhuoneessaan siihen, että alakertaan syttyy valot, joku kulkee rapuissa ja Pauliina näkee varjon, äiti tuntee ilmavirran käyvän huoneessa. Asiaa kun aletaan tarkemmin selvittellä, ei kukaan meistä ole liikkunut tuona aikana, alakerrassa on valot sammuneet, kun äiti sinne ensimmäisen kerran menee. Ensimmäisenä tulee mieleen, että joku on käynyt huoneistossamme, mutta jokainen tavara on paikallaan, mitään ei ole viety. Naurahdamme ja vitsailemme kummituksistakin, kaivan iPadin esiin ja tadaa http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288435862315.html tällainen video hypähtää esiin. Lisäksi löytyy monia juttuja, joissa puhutaan entisen omistajan vaimon Marthan jääneen kummittelemaan Vanajanlinnaan. Itse en tätä halua uskoa, koska en usko kummituksiin. Yritämme keksiä erilaisia selityksiä aamuiselle asialle, emme keksi yhtäkään järkevää. Pakko kai se on uskoa, että jotakin yliluonnollista saattoi tapahtua tuona aikana, joten innokkaat, menkää kummitusjahtiin Vanajanlinnaan :D

Kummitusjutut läpikäytyämme lähdemme aamupalalle. Olimme edellisenä päivänä haaveilleet ja keskustelleet mitä kunnollisella hotelliaamiaisella täytyy olla ja iloksemme kaikkea näistä on tarjolla. Tässäkin kohtaa saamme todeta tarjottavien olevan erinomaisia, ei ollut sellaista fiilistä kuin Kreetalla häämatkallamme, että tarjottavaa oli miljoonaa erilaista, mutta kaikki maistui samalta tai ei miltään. Aamupalan syömme antaumuksella, jonka jälkeen kiertelemme vielä linnaa ympäriinsä ja otamme viimeisiä kuvia. Kierrellessämme päädyimme kirjastoon, jossa ensimmäisenä huomion kiinnittää takka ja pitkä pöytä, joka kuuleman mukaan on alkuperäinen, koska sitä ei ole saatu siirrettyä huoneesta kokonaisena pois. Linnassa kaikki on rakennettu ihan viimeisen päälle, lattiat ovat tammea, osa takoista on ulkomailta tuotua marmoria ja ruokasalin seinämateriaalikin on intialaista mahonkia.  Aika vaatimatonta, vai mitä? ;)

Aamupalalla oli puitteet kunnossa.

Marmorista valmistettu takka.

Kirjasto.

Palaamme taas kerran huoneistolle ja tiedämme lähdön olevan edessä, kauemminkin olisi viihtynyt ongelmitta. Katariina ja Pasi lähtevät ennen meitä, me päätämme vielä käydä katsomassa nähtävyyksiä lähellä ja jostain syystä päädymmekin jonnekin Janakkalan ja Hämeenlinnan rajoilla olevalle metsätielle, koska äiti ei usko iPhonen navigaattorin olevan oikeassa, vaan auton. Tämä on aika virhe! Ajelemme noin 30 kilometriä keskellä metsää! Lopulta päädymme oikealle tielle ja voimme lähteä kohti määränpäätä.

Erityiset kiitokset haluan antaa Vanajanlinnan ystävälliselle henkilökunnalle, supermaittavalle ruoalle ja miljöö oli kerrassaan upea! Voin sanoa, että joka tytön unelmahääpaikka on löytynyt! Harmi, kun omat on jo vietetty :D Suosittelen paikkaa, Suomessa ei tällaisia ole juurikaan tarjolla.

 *Yhteistyössä Hotelli Vanajanlinnan kanssa*