Ilon ja epäonnen reissu 8.-9.8.2015

Lauantai aamuna navigaattoriin syötettiin Tuusula ja matkaan lähdimme äitin, pikkusiskon ja miehen kanssa. Ilmassa oli juhlan tuntua, koska olimme menossa serkkujen rippijuhliin.
Iltapäivällä olimme perillä ja pääsimme nauttimaan juhlista. Tarjolla oli erittäin hyvää ruokaa ja kakkukin oli suussasulavaa, niin ja serkut nätteinä :) Kiitos suuresti juhlista!

Esillä kaunis kimppu.

Vaikka olisi ollut mukava jäädä vielä rupattelemaan tädin perheen kanssa, oli pakko jatkaa matkaa ja päästettävä juhlaväki lepäämään. Kauaksi emme kerinneet, kun käsilaukustani löytyi jotain yllättävää: tätini puhelin! En vieläkään käsitä kuinka se oli sinne joutunut :D No ei muuta kuin palauttamaan puhelinta.
Illalla menimme vielä lentokentän läheisyyteen Lemminkäisen kalliolle bongailemaan lentsikoita. Kamalasti ei nähty, kun eivät käyttäneet sitä läheisintä kiitotietä sillä hetkellä. Kellokin alkoi jo raksuttaa kohti kymmentä, joten päätettiin lähteä etsimään huoneistoamme Laukkoskelta, BB Villa Laukkoski.
Perillä meitä odotti omakotitalon pihapiiriin rakennettu rakennus, jonka alakerrassa huoneisto oli. Ja huoneisto oli enemmän kuin kiva!

Edessä oleva dino oli suosikkini tässä paikassa!

Huoneiston hintaan ei kuulunut aamupala, mutta silti jääkaapissa oli aamupalatarvikkeet, mikä oli kyllä tosi mukava yllätys. Paikassa oli kaikki mukavuudet, älytelkkarista grillausmahdollisuuksiin ja keittiökin oli sitä tasoa, että mitä vaan olisi voinut loihtia. Kaapista löytyi peliä niin aikuisiässä oleville kuin lapsillekin.
Ilta kului perinteisesti rupatellessa ja lopulta äiti ja Pauliina väsähtivät, mutta Veepee ja minä ei saatu unta. Vaikka huoneistossa oli ilmastointi, oli meillä liian kuuma ja emme saaneet ilmastointia puhaltamaan viileämpää. Varmaan liian hieno tällaisille maalaistolloille :D Mutta kun tarpeeksi väsyttää, niin tulee se unikin lopulta.

Sisäänkäynti

Sunnuntai aamuna oli mukava herätä aamupalan tuoksuun. Äiti ja Pauliina oli kattaneet pöydän, laittaneet tarjolle syötävää ja valmistaneet "vohveleita", jotka oli kokkiemme omia ihmeluomuksia, maistui kuitenkin hyvältä kun tarpeeksi päälle laittoi kermaa ja suklaakastiketta :D
Puolen päivän aikoihin lähdimme huoneistosta ja tähän asti kaikki oli ollut juhlaa... Epäonni hyppäsi mukaamme takapenkille Hondaan! Autoa käynnistäessä auto alkoi aavistuksen haista joltain käryltä, autotieteilijöinä yritimme keksiä sitten syytä tuolle hajulle. Voin kertoa ettei yksikään arvailuistamme osunut oikeaan. No tämä haju kuitenkin katosi ja auto pelitti kuin enkeli. Päätimme vielä ennen paluumatkaa käydä Porvoon vanhassakaupungissa. Vielä tuonne asti kaikki meni kivasti ja kävimme jäätelöillä ja mieli oli korkealla, aurinko paistoi lämpimänä ja Porvoo näytti kauniilta.

 Lähdimme valloittamaan Porvoon vanhaakaupunkia vielä toisesta suunnasta ja menimme sinne autolla. Pientä mäkeä vanhaankaupunkiin noustessa alkoi jostain tulla käryn hajua. Mutta autotieteilijät väittivät hajun tulevan jostain palvaamosta tai vastaavasta, en kyllä uskonut :D Muutama sata metriä eteenpäin päästyämme tulimme Porvoon tuomiokirkon eteen ja tähän päättyi Hondankin matka! Konepellin alta alkoi nousta höyryä/savua/mitälie ja auto haisi sähköpalolta ja piti tappavaa ääntä. Hurraa! Mukava kun auto hajoaa toiselle puolelle Suomea. Siinä hinausta soitettiin paikalle ja Honda lähti merkkihuoltoon.
Tästä alkoi sitten pohdinta kuinka kotiin. Onneksi isosisko oli miehensä kanssa olleet myös yötä Etelä-Suomessa, joten soitimme heidät Tuusulasta Porvooseen hakemaan mut ja Veepee. Äiti ja Pauliina ottaisivat taksin alleen, jolla Tikkurilaan asemalle ja sieltä junalla Seinäjoelle. Kyytiä odotellessa oli hyvä aika tutustua vieressä olevaan Porvoon tuomiokirkkoon.

 Kirkkohan on tuhopoltettu vuonna 2006. Onneksi tekijä saatiin kiinni ja hän sai tuomion.

Kissa pyöri kirkon pihassa koko päivän.

Lopulta pelastavat enkelit saapuivat ja hyppäsimme Veepeen kanssa kyytiin. Äiti ja sisko jatkoivat taksilla junalle. Mutta ettei kaikki olisi liian helppoa, oli ensimmäiset junat loppuunmyyty, koska Helsingissä oli Weekendfestivaalit. Muutaman tunnin odottelun jälkeen pääsivät hekin kuitenkin matkaan! Täällä Seinäjoen päässä me sitten Veepeen kanssa haimme junamatkalaiset ja hekin pääsivät lopulta kotiin. Tilanteessa oli jotain niin koomista, että saimme jopa hyvät naurut aikaan!