Mallorca, Cala d'Or 11.-18.7.2017

Hola hola! Vihdoin ja viimein saan aikaiseksi kirjoitettua jo viime kuussa tapahtuneesta matkastamme! Mä oon niin hyvä venyttämään, kun on niiiiiin kiire (mukamas) koko ajan.

Mutta siis asiaan: huhtikuussa varasin Veepeelle ja mulle matkan Mallorcalle, pieneen Cala d'Or nimiseen kylään, jonka rannat oli ihania poukamia ja vaikutti rauhaisalta rennolta paikalta. Valinnanvaraa ei juuri enää heinäkuulle hotelleissa ollut, joten hätäisenä varasin majoituksen, jossa ei ollut ilmastointia! Toki tämän erheen huomasin vasta muutama viikko varauksesta. Silti olin hyvässä uskossa, että kattotuuletin, joka huoneessa olisi, viilentäisi riittävästi. Voitte arvata riittikö...

Meidän lento lähti aamulla kahdeksan maissa, joten menimme jo edellisenä päivänä Helsinkiin. Onnibussilla matkasimme maanantaina aamusta Helsinkiin, jossa Kampissa meitä vastaan tuli Veepeen kaveri. Kävimme kahvilla ja juteltiin jonkin aikaa, kunnes Veepeen kaverin oli palattava takaisin töihin. Me otettiin taksi alle, vaikka sen löytäminen teetti meille kyllä jonkin verran vaikeuksia, kun ei oltais haluttu kauaksi lähteä taapertamaan laukkuinemme ja Kampin lähistöltä ei tuntunut yhtäkään taksia löytyvän, okei, oli niitä varmaan hyvinkin siinä, mutta me maalaiset vain emme meinanneet löytää. Pirssin löydyttyä kohteena oli tätini ja hänen perheensä, jossa söimme hyvin ja juttelimme kuulumiset, kunnes illalla Veepeen kanssa menimme nukkumaan.

Aamulla ennen neljää oli herätys, pikainen suihkussa käynti, pukeminen, pikameikki ja taksilla kentälle. Onneksi ei tarvinnut odotella vaan saimme heti tehtyä lähtöselvityksen automaatilla ja vietyä laukut tiskille. Muutenkin aika kentällä meni suht nopeasti, kun aina tuntuu, että se lento ei lähde koskaan! Lentokin meni nopeasti, varsinkin kun yli puolet ajasta nukuin.

Väsynyt matkakaveri ♥

Andien yllä.

Lisää Andeja.

Palman kentällä saimme kokea yllätyksen, kenttä oli tosi ruuhkainen ja iso! Olin tietoinen, että kesäaikaan tämä kenttä on Espanjan vilkkain kenttä, mutta en silti olisi uskonut minkä kokoinen se on ja mikä määrä ihmisiä siellä oli. Laukkuhihnallekin kävelimme varmaan 100 kilsaa. Ainakin melkein. Päästiin me kuitenkin lopulta minibussiimme, jossa vielä hetken odottelimme loppuja Cala d'Oriin lähtijöitä. Meitähän ei tuonne kylään mennyt edes kymmentä henkilöä, joten olimme heti tietoisia, että suomenkieltä emme tulisi juurikaan kuulemaan matkamme aikana.

Tunnin ajettuamme olimme viimein päämäärässämme. Majoituksemme Hostal Caravella oli pienen huomaamattoman oven takana, josta kuitenkin löytyi avulias ja todella ystävällinen henkilökunta. Lisäksi huoneemme oli melko iso ja siisti, vaikka huonekalut ei enää ehkä vastanneetkaan tätä päivää. Tässä vaiheessa huone tuntui suht viileältäkin!

Ensimmäisenä päätimme lähteä katsastamaan lähimmän rannan, tietty!

Parin sadan metrin matkan jälkeen eteemme avautui aivan mielettömän kiva ranta! Vesi oli aivan turkoosia ja pohjaan näkyi ihan selvästi. Lisäksi varmasti yksi siisteimpiä ja puhtaimpia rantoja missä minä olen ollut. Ja vaikka väkeä rannalla oli tosi paljon, silti roskia ei pyörinyt aaltojen mukana. Meille tuli vain heti eteen ongelma, minne menisimme, ranta oli täynnä ihmisiä ja en halunnut hiekalle pyyhkeelle makaamaan, kun musta tuntuu, että sitä hiekkaa on sitten joka paikassa ja se tuntuu ällöttävältä. Onneksi satuimme löytämään yhden ainoan vapaan aurinkotuolin tuosta rannalta, ja sekin oli jo osittain varjon puolella! Niin ja ne hinnat, aurinkovarjo ja tuoli maksoi yhdeltä hengeltä yli 10 euroa... Jep jep... Ei ole halpaa.

Tässä vaiheessa alkoi jo tuoleja tyhjenemään.

 Muutaman tunnin makoilimme ja nautimme lämmöstä, kunnes menimme syömään, kauppaan aamiaisostoksille ja siitä huoneelle väyneinä ensimmäisestä päivästä.

Ihan kevyesti paloin jo ekana päivänä siellä VARJOSSA! Ja rasvaakin käytin.

Ensimmäisen yön jälkeen heräsimme tuskaisina auringon polttamina ja huoneessa oli ihan hemmetin kuuma!!! Päätettiin suosiolla jättää rantailu tältä päivältä ja tehdä muuta. Ja se muu oli ympäriinsä kiertämistä, minijunailua, shoppailua ja syömistä. Cala d'Or osoittautui lomamme aikana todella rauhalliseksi, melko lapsiperhevoittoiseksi paikaksi. Yöelämää ei juurikaan ollut, kadut olivat hiljaisia viimeistään puolen yön jälkeen, vaikka huoneemme oli aivan keskustassa, ei kaduilla näkynyt enää ketään. Tämä sopi meille oikein hyvin, olimmehan lähteneet metsästämään rentouttavaa yhdessäoloa lämpimään.

Seuraavina päivinä jo uskaltauduimme uudelleen rannalle, vaikka joka kerta paloin varmaankin vain pahemmin ja pahemmin (kahteen viikkoon Suomessa en voinut rintaliivejä käyttää palaneen ihon vuoksi) ja lopulta yksi kohta ihostani näytti siltä, että se menee kuolioon ja alkaa märkimään, onneksi innokas rasvaaminen ja eteeristen öljyjen käyttö hieman helpotti asiaa.

Puolessa välissä lomaa sitten sairastuin. Nenä vuoti, kuume nousi ja olo oli aivan kaamea. Puoli päivää nukuin ja välttelin päivän kuumimman ajan. Tässä vaiheessa olimme onneksi saaneet jo huoneeseemme helpotukseksi lisätuulettimen, joka oli kyllä aikakaudelta kivi ja kirves. Mutta oli siitä edes vähän iloa. Oli muuten mukava kävellä 35 asteen varjossa kuumeisena ja nenä vuotaen. Välillä jouduin ravintolan pöydästä nappaamaan ohikulkiessa paperin, koska se nenänvuoto oli jatkuvaa, eikä omat paperit enää riittäneet.

Lähes loppuajan lomasta olin kipeänä, mikä oli tosi ärsyttävää. Koko ajan väsytti ja päätä särki. Siitä huolimatta en halunnut pilata Veepeen lomaa nukkumalla huoneessa, vaan kävimme kiertelemässä paikkoja, olimme rannalla, uimme, hengailimme, söimme hyvin, kaikkea mitä nyt normaaliin rantalomaan kuuluu. Shoppailla kyllä jaksoin, yllättäen!

Ihana sisustuskauppa, jonne oli pakko päästä pariinkin kertaan.

Osa sisustusliikkeen ostoksista.

Meidän lemppariravintolassa, Diferentissä.

Cala Esmeralda

Cala Gran, isoin ja meitä lähin ranta.

Mua alkoi jo pari päivää ennen loman päättymistä ahdistamaan ikävä elukoita kohtaan vaikka tiesin niiden olevan hyvässä hoidossa. Ja flunssaisena helteessä olo tuntui välillä aika uuvuttavalta ja tuskaiselta, joten odottelin tavallaan jo tiistain aamua, kun bussi tulisi noutamaan meitä kentälle.

Ja niinhän se viimeinen aamukin koetti, vaikka toisaalta olo olikin harmittava, silti oli ihanaa, kun tiesi yöllä olevansa omassa sängyssä ja viileässä kodissa haukut kainalossa.

Ennen kotiin paluuta edessä oli vielä Palman kenttä, joka aiheuttaa mulle varmaan loputtomia vilunväreitä, siellä ei toiminut mikään! Ruokaa sai jonottaa puolitoista tuntia, ja silti vain toinen meistä sai ruoan, lähtöselvityksessä nainen oli aivan sekaisin, puhui välillä espanjaa, englantia ja varmaan jotain kolmattakin kieltä vielä. Väitti meillä olevan ylipainoa laukuissa vaikkei asia näin ollut ja olin vielä jopa ostanut paluumatkalle ylipainoa, josta hän oli tietoinen... Toki, emme joutuneet maksamaan mitään, koska tuntui, että nainen oli itse niin pihalla, että ei varmaan olisi osannut laskuttaakaan. Vaikka en siis tosiaan olisi suostunut maksamaan ylipainosta mitä ei ollut. Myöskään lähtöportti ei ollut sitä mitä sanottiin ja mitä lipuissa luki, missään vaiheessa ei kuulutettu portin muutoksesta, eikä tauluilla lukenut mitään. Sai olla niin omatoiminen, että itse piti etsiä oikean lähtöportin. Ja sinne portillekin tosiaan kertyi jonkin verran matkaa, eli ei kannata jäädä turhaa kupeksimaan minnekään, nimittäin portti voi olla yllättävänkin pitkän matkan takana lähtöselvityshallista ja turvatarkastuksista.

Kun viimein koneen pyörät osuivat Suomen maankamaralle iltapäivällä muistimme mitä pakoon olimme lähteneet, Suomen säätä nimittäin! Koko kesän on satanut ja ollut kylmä ja niin satoi nytkin. Reilun 35 asteen lämpötilasta Suomen alle 15 asteen lämpöön oli melko epämiellyttävä tulla. Seuraavat kolme päivää olinkin aivan jäässä, mutta onneksi yöllä ei tarvinnut hikoilla, päinvastoin!

Helsinki-Vantaalta menimme taksilla Tikkurilaan, jossa kävimme vielä kiertelemässä muutamassa kaupassa ja Veepee kävi syömässä, koska oli jäänyt Palman kentällä ilman ruokaa. Seitsemän jälkeen illalla meidän juna tuli ja kuljetti meidät Seinäjoelle, jossa vastassa oli Veepeen isä, niin ja hemmetin kylmä ja sateinen sää!

Näin reilu kuukausi loman jälkeen voisin palata takaisin! Tykättiin molemmat tuosta paikasta, rannat oli kivat, ympäristö siistiä ja kaunista, ihmiset todella ystävällisiä ja avuliaita, mutta enemmän aktiviteettia olisi saanut olla. Tarkoituksenamme olikin lähteä käymään Palmassa, mutta kipeäksi tulemiseni muutti suunnitelmia aika huolella. Kyllä mä luulen, että me vielä joskus palataan tuonne!

... Mulla on muuten aivan järjetön matkakuume!