Päivävisiitillä Helsingissä
Kuukausi siinä kerkisikin jo vierähtää ennen kuin uutta reissua pukkasi, tälläkin kertaa suuntana meillä oli Helsinki. Sinne on aina niin mukava mennä, mutta on sieltä mukava palata tänne maaseudun rauhaankin.
Me ei olla nyt ihan hirveästi reissailtu vaikka onkin kesä, johtuen siitä, että meistä tuli vähän yllättäen Veepeen kanssa mökin omistajia. Vapaa-aika on siis pitkälti mennyt siellä touhutessa ja tutustuessa mökkeilyelämään. Ainakin tähän mennessä on tuntunut mukavalta.
Mutta takaisin aiheeseen, eli Helsingin matkaan.
Olimme töissä kehitelleet ajatusta Helsinkiin tehtävästä retkestä Käsityömessujen kävijäkunnalle. Helsingissä kävisimme mielenkiintoisissa naisia kiinnostavissa paikoissa. Mielestämme saimme hyvän kokonaisuuden kasaan ja niinpä pistimme matkan myyntiin ja ilmoittautuneita tuli tarpeeksi, jotta matka saatiin toteutumaan. Esimerkiksi äitini ja pikkusiskoni olivat innokkaat mukaan lähtijät (äitin lähtö ei sinänsä ollut mikään yllätys, tulenkohan koskaan näkemään päivää jolloin sieltä tulisi vastaus, että ei kiinnosta...)
Lähdimme Seinäjoelta jo aamukuudelta Helsinkiin, bussi täynnä iloisesti rupattelevia naisia. Viisi tuntia myöhemmin saavuimme Helsinkiin Senaatintorin kulmille, jossa olimmekin jo tienylityksellä ensimmäisessä kohteessamme Torikortteleissa. Kauniilla ja tunnelmallisella alueella sijaitsee pieniä persoonallisia putiikkeja, ravintoloita, kahviloita ja kulttuuria, kuten Helsingin kaupunginmuseo.
Pääkohteemme tuolla Torikortteleissa oli Salapakka, joka on ompelijan unelmakauppa. Salapakasta löytyi ihania kankaita, valmistuotteita, lankoja, kaavoja, paperituotteita, keittiötekstiilejä ja asiantuntevaa ja auttavaa porukkaa, jotka esimerkiski opastavat ompelemaan ja tämä on mahdollista ihan paikan päällä ompelukoneiden sijaitessa liikkeen yhdessä kulmassa. Ajankohtamme tänne oli mitä mainioin, koska meneillään olivat myös Nuppu Print Companyn tekemän Nuppunen -kaavakirjan julkkarit.
Salapakasta mukaani tarttui pari kivaa kangasta, kangasmerkkejä ja kaavoja. On äitille siis tekemistä, minähän en osaa ommella lainkaan!
Torikortteleissa kävimme myös parissa muussa liikkeessä ja lopuksi vielä Helsingin kaupunginmuseossa. Kaupunginmuseo jäi osittain mysteeriksi, opasteet oli jotenkin huonot tai sekavat tai jotain.
Vielä ennen seuraavaan paikkaan siirtymistä katselimme hetken Senaatintorilla joka kesäperjantai tapahtuvaa Vartioparaatia. Tämä on vuosisatoja vanha perinne ja Suomen vanhin yleisötapahtuma, joka tuo sotilassoittokunnat Helsinkiin Senaatintorille. Vartioparaatikulkue lähtee kello 12.30 Senaatintorilta marssien Kauppatorin kautta päävartioon ja sieltä takaisin Esplanadia pitkin Kasarmitorille. Vartioparaatin jälkeen Espan lavalla järjestetään viihteellinen konsertti kello 14.
Retkemme oli suunniteltu siten, että meillä oli omaa aikaa kierrellä itseämme kiinnostavissa paikoissa ja lähdimmekin äitin ja pikkusiskon kanssa hieman toisaalle, mutta aivan seuraavan kohteemme viereen. Pikkusiskoni tykkää pukeutua mustaan ja pitsiin. Voiko nyt sitten puhua goottimaisesta pukeutumisesta... En minä tiedä tarkalleen, kun nämä taas ovat niitä asioita joista olen aivan ulalla. Joka tapauksessa pikkusisko halusi päästä tämän tyylin vaatteita myyvään liikkeeseen, Morticiaan. Jutun järkyttävin osuus tulee seuraavaksi: minä ostin sieltä yhden mekon. Myyjä sai puhuttua minut ympäri ostamaan mekon, joka ei ole yhtään minua (lue: ei ole vaaleanpunainen), mutta myyjän, äitin ja siskon mielestä mekko sopi minulle hyvin ja mekko ei kuitenkaan ollut liian raju, vaan aika kesy, joten tänä kesänä päältäni saattaa löytyä jotain mustaa ja ei minulle niin tyypillistä.
Morticiasta poistuttuamme kävimme pikaisesti pizzalla ja sen jälkeen Fidassa, joka oli ihan vitsi (ainakin minun mielestä). Hinnoissa oli Helsingin lisät ja kaikki muutkin mahdolliset lisät. Toki minä en ole kirppisihminen muutoinkaan.
Kuten aiemmin jo kerroin, oli meidän seuraava kohde aivan tuon goottiliikkeen vieressä, nimittäin missinä tunnetuksi tulleen Noora Hautakankaan perustamassa Relovessa. Reloveja on Helsingissä kaksikin kappaletta, meidän kohteemme sijaitsi Fredrikinkadulla. Kerroin myös aiemmin, että en ole kirpputori-ihmisiä, mutta täällä viihdyin hyvin. En kylläkään hyllyjä penkoessa vaan kahvilassa istuen ja ihastellen ympäristöä. Unohtamatta todella kaunista vessaa! Relovessa on kierrätysmyymälän ja Pop up-pisteen lisäksi ihana kahvila, joka tarjosi herkullisia latteja ja leivoksia. Kahvilan tarjottavat tekivät kauppansa kyllä, kahvilan jokaisessa pöydässä oli väkeä.
Vaikka en kirpputoreilla tykkää juurikaan kiertää, löysin täältä ihanan säilytyskorin mökille sekä trendikkään korilaukun kesäksi.
Reloven edestä bussi nappasi meidät kyytiin paluumatkalle.
Olimme suunnitelleet vielä viimeisen käyntikohteen paluumatkalle, jotta matka ei tuntuisi niin pitkältä ja uuvuttavalta. Riihimäellä pysähdyimme Janne Katajan pyörittämään lelukauppaan. Riihimäen Pienessä Lelukaupassa Janne oli meitä sovitusti ottamassa vastaan.
Lelukauppa oli positiivinen yllätys, se ei ollut kovinkaan iso, mutta valikoimaa riitti! Löysin täältä Late Night Alias-pelin, Mölkyn mökille sekä kalenteriaskarteluun liittyvää. Ison lelu- ja pelivalikoiman lisäksi riitti Jannella juttua ja kyllähän me kaikki lähdimme iloisina ja nauravaisina kotimatkalle.
Seinäjoella olimme yhdeksän jälkeen illalla, väsyneinä mutta iloisina.
Mutta takaisin aiheeseen, eli Helsingin matkaan.
Olimme töissä kehitelleet ajatusta Helsinkiin tehtävästä retkestä Käsityömessujen kävijäkunnalle. Helsingissä kävisimme mielenkiintoisissa naisia kiinnostavissa paikoissa. Mielestämme saimme hyvän kokonaisuuden kasaan ja niinpä pistimme matkan myyntiin ja ilmoittautuneita tuli tarpeeksi, jotta matka saatiin toteutumaan. Esimerkiksi äitini ja pikkusiskoni olivat innokkaat mukaan lähtijät (äitin lähtö ei sinänsä ollut mikään yllätys, tulenkohan koskaan näkemään päivää jolloin sieltä tulisi vastaus, että ei kiinnosta...)
Lähdimme Seinäjoelta jo aamukuudelta Helsinkiin, bussi täynnä iloisesti rupattelevia naisia. Viisi tuntia myöhemmin saavuimme Helsinkiin Senaatintorin kulmille, jossa olimmekin jo tienylityksellä ensimmäisessä kohteessamme Torikortteleissa. Kauniilla ja tunnelmallisella alueella sijaitsee pieniä persoonallisia putiikkeja, ravintoloita, kahviloita ja kulttuuria, kuten Helsingin kaupunginmuseo.
Pääkohteemme tuolla Torikortteleissa oli Salapakka, joka on ompelijan unelmakauppa. Salapakasta löytyi ihania kankaita, valmistuotteita, lankoja, kaavoja, paperituotteita, keittiötekstiilejä ja asiantuntevaa ja auttavaa porukkaa, jotka esimerkiski opastavat ompelemaan ja tämä on mahdollista ihan paikan päällä ompelukoneiden sijaitessa liikkeen yhdessä kulmassa. Ajankohtamme tänne oli mitä mainioin, koska meneillään olivat myös Nuppu Print Companyn tekemän Nuppunen -kaavakirjan julkkarit.
Salapakasta mukaani tarttui pari kivaa kangasta, kangasmerkkejä ja kaavoja. On äitille siis tekemistä, minähän en osaa ommella lainkaan!
Torikortteleissa kävimme myös parissa muussa liikkeessä ja lopuksi vielä Helsingin kaupunginmuseossa. Kaupunginmuseo jäi osittain mysteeriksi, opasteet oli jotenkin huonot tai sekavat tai jotain.
Vielä ennen seuraavaan paikkaan siirtymistä katselimme hetken Senaatintorilla joka kesäperjantai tapahtuvaa Vartioparaatia. Tämä on vuosisatoja vanha perinne ja Suomen vanhin yleisötapahtuma, joka tuo sotilassoittokunnat Helsinkiin Senaatintorille. Vartioparaatikulkue lähtee kello 12.30 Senaatintorilta marssien Kauppatorin kautta päävartioon ja sieltä takaisin Esplanadia pitkin Kasarmitorille. Vartioparaatin jälkeen Espan lavalla järjestetään viihteellinen konsertti kello 14.
Retkemme oli suunniteltu siten, että meillä oli omaa aikaa kierrellä itseämme kiinnostavissa paikoissa ja lähdimmekin äitin ja pikkusiskon kanssa hieman toisaalle, mutta aivan seuraavan kohteemme viereen. Pikkusiskoni tykkää pukeutua mustaan ja pitsiin. Voiko nyt sitten puhua goottimaisesta pukeutumisesta... En minä tiedä tarkalleen, kun nämä taas ovat niitä asioita joista olen aivan ulalla. Joka tapauksessa pikkusisko halusi päästä tämän tyylin vaatteita myyvään liikkeeseen, Morticiaan. Jutun järkyttävin osuus tulee seuraavaksi: minä ostin sieltä yhden mekon. Myyjä sai puhuttua minut ympäri ostamaan mekon, joka ei ole yhtään minua (lue: ei ole vaaleanpunainen), mutta myyjän, äitin ja siskon mielestä mekko sopi minulle hyvin ja mekko ei kuitenkaan ollut liian raju, vaan aika kesy, joten tänä kesänä päältäni saattaa löytyä jotain mustaa ja ei minulle niin tyypillistä.
Morticiasta poistuttuamme kävimme pikaisesti pizzalla ja sen jälkeen Fidassa, joka oli ihan vitsi (ainakin minun mielestä). Hinnoissa oli Helsingin lisät ja kaikki muutkin mahdolliset lisät. Toki minä en ole kirppisihminen muutoinkaan.
Kuten aiemmin jo kerroin, oli meidän seuraava kohde aivan tuon goottiliikkeen vieressä, nimittäin missinä tunnetuksi tulleen Noora Hautakankaan perustamassa Relovessa. Reloveja on Helsingissä kaksikin kappaletta, meidän kohteemme sijaitsi Fredrikinkadulla. Kerroin myös aiemmin, että en ole kirpputori-ihmisiä, mutta täällä viihdyin hyvin. En kylläkään hyllyjä penkoessa vaan kahvilassa istuen ja ihastellen ympäristöä. Unohtamatta todella kaunista vessaa! Relovessa on kierrätysmyymälän ja Pop up-pisteen lisäksi ihana kahvila, joka tarjosi herkullisia latteja ja leivoksia. Kahvilan tarjottavat tekivät kauppansa kyllä, kahvilan jokaisessa pöydässä oli väkeä.
Vaikka en kirpputoreilla tykkää juurikaan kiertää, löysin täältä ihanan säilytyskorin mökille sekä trendikkään korilaukun kesäksi.
Reloven edestä bussi nappasi meidät kyytiin paluumatkalle.
Olimme suunnitelleet vielä viimeisen käyntikohteen paluumatkalle, jotta matka ei tuntuisi niin pitkältä ja uuvuttavalta. Riihimäellä pysähdyimme Janne Katajan pyörittämään lelukauppaan. Riihimäen Pienessä Lelukaupassa Janne oli meitä sovitusti ottamassa vastaan.
Lelukauppa oli positiivinen yllätys, se ei ollut kovinkaan iso, mutta valikoimaa riitti! Löysin täältä Late Night Alias-pelin, Mölkyn mökille sekä kalenteriaskarteluun liittyvää. Ison lelu- ja pelivalikoiman lisäksi riitti Jannella juttua ja kyllähän me kaikki lähdimme iloisina ja nauravaisina kotimatkalle.
Seinäjoella olimme yhdeksän jälkeen illalla, väsyneinä mutta iloisina.
Kommentit
Lähetä kommentti