Siskoviikonloppu Helsingissä

Tiedättekö sen tunteen, kun on niin mukavaa ja aika kuluu siivillä, että et tajua ottaa kuvan kuvaa?!

Mulle kävi nyt viikonloppuna niin. 

Lähdettiin pikkusiskon kanssa perjantaina Helsinkiin viettämään siskoviikonloppua. Suunnitelmia meillä ei viikonlopun suhteen ollut muuta kuin I love me -messuilla käynti. Muutoin olimme vapaita tekemään mitä mieleen tulee.

Ensimmäisenä Helsinkiin päästyämme oli aivan pakko saada kahvia, koska mulla oli aikaisen lähdön takia jäänyt aamukahvitkin juomatta. Kofeiinivajeen täytyttyä pystyi vasta ajattelemaan kunnolla ja suunnittelemaan siirtymistä hotellille. Tällä kertaa olimme varanneet huoneen Radisson Blu Plazasta. 

Hotellihuoneessa vähän laittauduimme, jotta kehtaa ihmisten ilmoille ja lähdimme katselemaan paikkaa missä saisimme kurnivat vatsamme hiljaisiksi. Kauaksi ei hotellilta tarvinnut mennä, kun vastaan tuli Vapiano. Mulle tämä ravintola oli uusi tuttavuus, mutta siskolle tuttu Tallinnasta ja hänen kehut saivat minut vakuuttuneeksi paikasta. Menimme siis sinne.

Toimintatapa tässä ravintolassa on poikkeava verrattuna useimpiin muihin rafloihin. Ravintolaan mennessä sinulle annetaan kortti, joka luetaan kortinlukijassa aina ruokaa ja juomaa tilatessa. Itse siis käydään tilaamassa ruoat ja juomat tiskeiltä, eli tarjoilijaa on turha pöytään odotella. Lähtiessä sitten tämä kortti annetaan kassalle ja maksetaan kortilta löytyvät tilaukset. Tapa tuntui aluksi hieman oudolta, mutta toisaalta ihan kiva, kun ei tarvinnut laskua tai tarjoilijaa odotella vaan omaan tahtiin sai hoitaa asiat.

Menua selatessa mietin ja mietin, ja vielä kerran mietin mikä olisi minun valinta. Lopulta valitsin pizzan, kun näin vieressämme olevien pizzat. 

Ja voi sitä onnen ja ilon määrää, kun ensimmäisen puraisun otin pizzastani, aivan erinomaista!

Tämä onkin sitten ainoa kuva mitä kännykälleni on tallentunut koko reissustamme.

Vapianosta siirryimme Finnkinoon ja ostimme liput Marian Paratiisi elokuvaan, joka osoittautui ihan katsottavaksi elokuvaksi. 

Elokuvista tepastelimme takaisin hotellille ja illalla vielä katsottiin telkkaria ja löhöttiin sängyssä, kunnes uni voitti kaksi väsynyttä matkalaista.

Lauantaina aamulla laittauduttiin rauhassa ja kävimme syömässä aamiaisen. Radisson Blu Plazan aamiainen oli hyvä ja valikoima kattava. Tällä jaksoi pitkälle iltaan saakka!

Hotellilta käpsyteltiin ratikalle ja sillä Messukeskukseen, jossa oli kauneuteen ja hyvinvointiin liittyvät I love me -messut. 

Muutama muukin oli lähtenyt viettämään lauantaita messuille, koska ensimmäinen tunti meillä meni lipunmyyntiin, narikkaan ja vessaan jonottaessa. Muutoinkin väkeä oli vähän liikaakin, koska osan osastoista jouduimme jättämään väliin, kun sinne ei vain yksinkertaisesti mahtunut kunnolla menemään. Välillä käytävätkin olivat tukossa ihmismassasta ja osaan osastoista kassajonot oli turhauttavan pitkät.

Väkimäärästä huolimatta meillä oli kiva messukäynti. Shoppailtiin vähän vaatetta, koruja, kosmetiikkaa, tarvikkeita ja lopuksi sitten kävimme vielä ottamassa lävistyksetkin! 

Pauliina kävi ottamassa napakorun ja minä otin huulilävistyksen, josta en viitsi laittaa kuvaa tähän, koska huuleni nyt sattuneista syistä on turvoksissa ja pienellä mustelmalla. 

Lävistykset ovat tehneet selvästi uuden tulemisensa. Jonot lävistyspaikkaan olivat reilun parin tunnin mittaiset ja lävistäjä kertoikin, että lävistysten suosio on kasvanut selvästi.

Messut olivat jo sulkeutuneet, kun meidät oli lävistetty ja pääsimme lähtemään ratikalla takaisin Helsingin keskustaan. Pitkän messupäivän päätteeksi ja puhkikuluneiden jalkojen vuoksi halusimme valita helpon ja nopean tavan ruokailla. Hotellin lähellä oli Friends & Brgrs, jossa kävimme syömässä herkulliset aiolilla täytetyt hampurilaisateriat.

Kun lopulta illalla pääsimme hotellihuoneeseen takaisin, ei energiaa hirveästi riittänyt muuhun kuin sänkyyn siirtymiseen. 

Aamu tuli aivan liian aikaisin, kun kuudelta puhelin herätti nousemaan ylös ja valmistautumaan kotiin paluuseen. Harmillista aikaisessa lähdössä oli se, että hotellin aamiainen alkoi vasta klo 7.30 ja meidän oli oltava Kampissa heti kahdeksan jälkeen, eli aamiaiselle ei jäänyt aikaa. Hotelli ei myöskään pystynyt tarjoamaan aikaisempaa aamiaista, kun edellisenä iltana kävimme asiasta kysymässä. Pieni miinus tästä, koska eihän mieleemme ollut tullut edes paluumatkaa valitessa, että aamiainen alkaisi noin myöhään emmekä kerkiäisi siitä nauttimaan.

Onnibussilla matkasimme kohti kotia viisi tuntia, mutta matka meni nopeasti, kun välillä vähän kikateltiin ja taas vuorostaan nukuttiin. 

P.s. rakas aviomieheni Veepee oli varma, että kävin ottamassa lävistyksen hänen kiusaksi, koska pusuttelu on kielletty ainakin seuraavan viikon ajan. Minä en kiusallanikaan kieltänyt asiaa.