Vilna 4.-8.5.2016 osa 2

 Näihin kuviin ja tunnelmiin me nukahdimme edellisenä iltana. Aamulla oli aikaiseen herätys, koska laivasta poistuminen alkoi kello 8 ja bussimme lähti terminaalin edestä puoli tuntia myöhemmin.
Bussikuskimme Vladimir lähti viemään meitä kohti Vilnaa ja onneksemme olimme saaneet todella hyvän matkaoppaan mukaan, joka osasi kertoa todella paljon historiasta, taloudesta, nähtävyyksistä ja niin edespäin.

 Tallinnan läpi kulkiessamme satuin huomaamaan ylläolevan tekstin ja vähän tuli hihitettyä. Pallihan on suomennettuna pallo.
Tallinnan jälkeen nähtävää ei juurikaan ollut ja niin ajelimme Via Balticaa pitkin ja ensimmäinen pysähdys tuli Halinga nimisessä paikassa, jossa oli vartin tauko ja taas matka jatkui aina Viron ja Latvian rajalle jossa pysähdyimme syömään. Otimme äitin kanssa puoliksi minipizzan ja juustorullan, joka oli vähän kuin iso korvapuusti ja vielä makeannälkään iso kakkupala, juomaksi limsa, arvatkaapa mitä kaikki nämä maksoi?! 3,40 euroa!!! Ei ollut hinnalla pilattu! Suomessa olisi pitkän pennin saanut maksaa.
Mahat täynnä oli hyvä jatkaa matkaa ja Henriikan tuntien uni tulikin nopeasti ja ei kauan kestänyt, kun olimme tulleet jo Liettuan puolelle ja siellä pysähdyimme viimeisen kerran ennen määränpäätämme Vilnaa. Paikka jossa pysähdyimme oli Pasvalys nimisellä paikkakunnalla.

Tällä pysähdyspaikalla olisi ollut pieni eläintarhakin, jossa oli vaikka minkälaista otusta, mutta harmi vain kun pysähdys ei kestänyt niin kauan jotta eläimiä olisi voinut vähän pidempäänkin ihailla, joten eipä meistä kukaan tainnut mennä eläintarhaan vaan suuntasi vessaan, syömään, kahville ja kuka mihinkin. Paikka oli aika erikoinen, pihalla oli vaikka minkämoista puusta tehtyä viritelmää. Ja vaikka olimmekin Liettuassa, jossa hintataso on meille suomalaisille matala, ei tämä paikka kuitenkaan ollut sitä. Vähintään Suomen hinnat! Mutta tämänkin paikan oli helppo rahastaa, koska Via Baltican reitillä ei juurikaan ole pysähdyspaikkoja, ellei halua poiketa tieltä kauemmaksi.
 Myöhään iltapäivästä vihdoin saavuimme reilun puolen miljoonan asukkaan Vilnaan, jossa oli kovat ruuhkat ja eteneminen oli tooooodella hidasta. Esikaupunki näytti bussista katsoen melko neuvostoaikaiselta, ainakin asuintalot. Kerrostalot oli korkeita, harmaita ja ankean näköisiä, mutta liiketilat olivat nykyaikaisia. Jo kaukaa näkyi Vilnan kymmenien kirkkojen tornit. Niitähän nimittäin Vilnassa riittää. Vanhassakaupungissa 28 kappaletta ja Vilnassa yli 40.
Seitsemän maissa pääsimme hotellillemme Central Vilniukseen.

Oikealla näkyy hotellimme.

Internetistä kuva kopioitu.

Tämäkin kuva kopioitu netistä.

Respassa meidät vastaanotti ehkä maailman tympein mies. Hän vaan löi avaimen nenän eteen, ei kertonut mitään aamiaisesta, ei mistään siis mitään. Olimme kyllä jo kuulleet, että Liettuassa ei kannata odottaa hyvää asiakaspalvelua.
Pitkän päivän päätteeksi tietysti oli nälkä ja ensimmäinen miinus oli hotellille annettava siitä, että siellä ei ollut ravintolaa. Lähdimme etsimään kauppaa josta meille vinkattiin ja mehän tietysti hieman eksyimme ja mua alkoi jo kiukuttaa, kun väsymys ja nälkä alkoi vaivaamaan todenteolla. Lopulta löysimme ruokakaupan ja teimme siellä pieniä ruokaostoksia, koska hotellin lähellä ei hirveästi ollut mitään houkuttelevan näköisiä ruokapaikkoja, lähinnä sellaisia pimeän näköisiä pubeja. Kaupasta päästyämme oli pihalla jo pimeää ja alue ei selvästikään ollut mitään luksusta, koska ympärillä alkoi näkyä epämääräisen näköistä porukkaa. Ei kamalasti tehnyt mieli jäädä istuskelemaan ja hengailemaan siihen kaupan viereen, menimme valoisaan kohtaan sitten syömään täytetyt patonkimme ja selvästikään nämä kadunmiehet sun muut eivät hakeutuneet valoisiin paikkoihin. Tepasteltuamme hotelliin päin saimme todeta, että hotellin lähellä oli myös jonkunlainen maksullisten naisten päivystyspaikka. Kyllä sitä osasi taas arvostaa omaa kotia, ei ainakaan näillä nurkilla (mun tietääkseni) löydy vastaavaa paikkaa :D
Muutaman tunnin reissun jälkeen lopulta sai kaatua hotellin sängylle väsyneenä.

Pian saatte kuulla lisää matkastamme!