Oi, ihana Kreeta!

Jurmalan reissusta (siitä täällä) oli juuri selvitty, kun uudelleen sai kaivaa matkalaukun esille ja pakata seuraavaa matkaa varten. Tämä reissu suuntautui Kreetalle, jossa olimme olleet aikalailla tarkalleen kuusi vuotta sitten viettämässä hääpäiväämme. Oli jännä nähdä oliko mikään muuttunut, ja jos oli niin mikä.

Lähdimme Veepeen ja hänen vanhempiensa kanssa matkaan Vaasan lentokentältä perjantaina puolilta päivin. Neljän tunnin päästä oltiin laskeuduttu Hanian lentokentälle ja matkalaukkujen saamisen jälkeen lähdimme metsästämään autovuokraamo Avisin pistettä. Olimme vuokranneet auton loman ajaksi käyttöömme, jotta näkisimme mahdollisimman paljon.

Avisin pisteellä oli erittäin iloinen ja auttavainen nainen, mutta ihan pienenä vinkkinä voin kertoa, että ei kannata luottaa siihen, että valitsemasi auto olisi kuitenkaan käytössäsi ja voit joutua maksamaan lisää. Meillä kävi tällä kertaa juuri niin, varaamaamme autoa tai vastaavaa ei ollut tarjolla ja meille ehdotettiin pienempää autoa, mutta emme olisi mahtuneet siihen matkalaukkuinemme. Joten ei muuta kuin lompakkoa auki! Lisäksi alkuperäinen 250 euron takuumaksu muuttui 1000 euron takuumaksuksi.

Paperihommien jälkeen saimme auton avaimet ja niin lähdimme pihalta etsimään meille vuokrattua Audia, joka osoittautui viikon aikana erittäin kivaksi autoksi tehokkuutensa ja automaattivaihteiston takia. Unohtamatta, että sen automaattinen jarrutus ehkä koitui Veepeen ja mun pelastukseksi, kun letkassa 100 km tuntivauhdissa edessämme oleva auto löi jarrut pohjaan.

Haniasta ajettiin vajaa puoli tuntia Plataniaksen ja Agia Marinan rajalla olevaan majoitukseemme, hotelli Marika Suites Apartmentiin.

Me tykättiin tästä hotellista ja sen ravintolan Wavesin ruoista, ne olivat aivan huiput!

Ollessamme kuusi vuotta sitten viimeksi Kreetalla, oli minulla ongelmia ruoan suhteen, koska mikään ei maistunut muulta kuin oliiviöljyltä, enkä tykkää siitä. Nyt oli tainnut saarelta loppua oliiviöljy, koska jokainen syömäni ateria oli maukas. 

Meidän viikko Kreetalla meni aika leppoisasti, joka päivä kävimme eri rannalla ja joka päivä piti edes vähän shoppailla. 

Yksi aivan ehdoton paikka minne tahdoin oli Elafonissi saaren eteläpuolella, jonne matka Plataniaksesta kesti noin puolitoista tuntia. Menomatkan menimme lyhintä reittiä, joka ei vetänyt vertoja vuoristoreitille minkä kuljimme palatessamme takaisin.

Vaikka mekin lähdettiin hotellilta hyvissä ajoin aamiaisen jälkeen ajamaan vaaleanpunaisesta hiekasta tunnetulle Elafonissille, oli siellä parhaat paikat jo menneet. Tänne kannattaa siis lähteä todella aikaisin, jos ihan parhaimmille paikoille mieli halajaa. 

Elafonissi on mielettömän kaunis ja sen vesi on ihanan lämmintä, täällä ei myöskään aallot olleet kiusana. Useimpina päivinä lomallamme aallot olivat korkeat, eikä mereen oikein ollut mitään asiaa. Elokuussa Kreetalla alkaa puhaltamaan meltemi-tuulet, joista johtuen punaiset liput liehuvat päivästä toiseen rannalla kuin rannalla.

Elafonissille pääsee ainakin kahta eri reittiä. Toinen kulkee sisämaan kautta ja toinen merenrantaa pitkin, vuoristoreittiä. Me valitsimme paluumatkalle vuoristoreitin maisemien vuoksi. Maisemat ovat välillä henkeäsalpaavan upeat kun taas välillä piti vain toivoa selviävänsä hengissä tästä matkasta. Hiukan helpotti kuitenkin se, että olimme häämatkallamme jo ajaneet kerran tämän reitin ja tiesimme Veepeen kanssa mitä odottaa. Vuoristoreitti on kuitenkin jokaisen sydämentykytyksen ja rukouksen arvoinen!

Lomailuun, ainakin mun, kuuluu shoppailu. Kreetalla ilahdutti se, että täältä löytyi muutakin kuin pelkkää kopiota kopion perään. Inhoan kaikkea kopiotavaraa, enkä halua sitä ostamalla tukea rikollisuutta. Jos ei ole varaa ostaa aitoa on parempi olla ilman.

Löysin saarelta monta mukavaa kauppaa, joissa myytiin muun muassa keramiikkaa ja puutuotteita. Näistä kaupoista ostinkin tuliaiset ja kotiin muistot. Löytyi Kreetalta ihan kivoja vaatteitakin, laukkuja ja reppuja. Niitäkin saattoi muutamia lähteä hyvään kotiin Suomeen.

Yhtenä päivänä ajeltiin katsomaan Kreetan ja koko Kreikan saariston toiseksi suurinta järveä, Kournásia. Kournás saa vetensä lähteestä, joka virtaa maan alta Lefka Óri -vuorilta eli ”Valkoisilta vuorilta”. Järvi on paikallisesti merkittävä kosteikko, koska siinä on makeaa vettä ympäri vuoden.

Uimaan Kournásiin ei tehnyt mieli pulahtaa, koska valitettavasti järvessä lillui roskaa ja pohjassa oli pullonkorkkia sun muuta ihanaa. En vaan voi ymmärtää miksi kaikki pitää roskata ja liata omalla ajattelemattomuudella ja laiskuudella...

Viimeisenä kokonaisena päivänä otettiin Veepeen kanssa auto alle ja lähdettiin ajelemaan Kissamokseen arkeologiseen museoon. Museossa kiinnostavinta oli vanhat rahat, joista vanhin oli noin 300 eaa, siis vähän minua vanhempi. Museossa oli muutenkin oikeasti vanhoja juttuja, useimmat juurikin ajalta ennen ajanlaskun alkua. Suosittelen tutustumaan museoon, mikäli siihen on mahdollisuus. Sisäänpääsykään ei köyhyttänyt kolmea euroa enempää.

 Kissamoksen vieressä on Kolimbari niminen kylä, jossa vietimme kuusi vuotta sitten häämatkamme. Halusimme mennä muistelemaan vanhoja, joten ajoimme Kissamoksesta sinne ennen paluuta Plataniakseen. 

Ensin ajelimme ylös vuorille natseja vastaan taistelleiden muistomerkille. 

Muistomerkille kannattaa ajella jo ihan pelkkien maisemien takia. Täältä ylhäältä näkyi myös seuraava kohteemme, Gonián luostari.

Gonián luostari on ortodoksinen ja vuonna 2011 siellä oli asukkaita 21. Munkkiluostari on ollut tiettävästi paikallaan viimeistään 800-luvulta.

Luostari oli yksi mun kohokohdista koko matkalla. Täällä oli ihana tunnelma, rauhallista ja kaunista. Luostarista löytyi kaksi myymälää, toisessa myytiin ikoneita ja muita muistoja ja toinen vasta hauska myymälä olikin, pieni alkoholimyymälä, jossa pääsi maistelemaan liköörejä ja viinejä ennen ostoksia. Liköörit ja viinit oli vielä kaiken lisäksi lähes ilmaisia! Suomen Alkoon tämä sama maistelukäytäntö?

Tämä päivä oli myös Veepeen isän syntymäpäivä ja hiljattain oli ollut Veepeen äidinkin juhlapäivä, joten päätimme järjestää pienimuotoisen yllätyksen. Ostimme luostarin myymälästä taskumatin ja likööripullon ja paluumatkalla haimme konditoriasta suklaakakun ja kahvit. Salaa kuljetimme nämä huoneeseemme ja sitten soitimme sankarit paikalle kakkukaffiille. Oli muuten erinomaista kakkua, kuten täällä muutkin maistamani leivokset.

Nopeasti meni viikko ja matka Suomeen oli edessä. Mä en olisi vielä halunnut lähteä, tykkäsin niin kovasti! Aiemmat mielipiteeni ruoasta sain täysin unohtaa ja en muistanutkaan miten ihania ja ystävällisiä ihmiset tällä saarella olivatkaan.

 Ei Kreeta turhaan ole suomalaisten suosima kohde vuodesta toiseen.