Itä-Suomen reissu

Viime elokuussa työpaikalta lähdettiin reissuun Itä-Suomeen. Matkalle sai ottaa mukaan avecin ja alkuperäisen suunnitelman mukaan Veepeen piti lähteä kanssani, mutta Veepeen työasiat tulikin esteeksi ja sain ottaa mukaan äitini. Äitihän tietysti oli innoissaan, kun pääsi mukaan.

Perjantaina aikaisin aamusta nousimme bussiin ja lähdimme toiselle puolen Suomea. Peräseinäjoen kohdalla aloin voimaan todella huonosti ja pelkäsinkin jo, että matka kohdaltani tyssää tähän, mutta sinnittelin vain huonon oloni kanssa ja lopulta se menikin ohi. 

Reittimme kulki Jyväskylän kautta Mikkeliin, seuraavaksi Puumalaan syömään ja sieltä Imatralle. Imatralla vapaaehtoiset sai mennä tutustumaan Imatran vesivoimalaitokseen, mutta suurin osa naisista valitsi shoppailun vesivoimalaitoksen sijaan. Ennen kuin säntäsimme shoppailemaan Imatralle, veimme tavaramme Imatran Valtionhotellille.

Vuonna 1772 Imatra nousi ensimmäisen kerran matkailumaineeseen, kun keisarinna Katariina Suuri vieraili noissa kauniissa koskimaisemissa ja ymmärrettävästi ihastui niihin. 1800-luvun loppupuolella Imatrasta tuli Suomen suosituin matkailukohde, joka sai eniten vieraitaan Venäjältä. Nämä vieraat olivat arvovaltaista väkeä; ylimystöä, korkeita diplomaatteja, upseereita ja suuria taiteilijoita.

Ennen nykyistä Valtionhotellia paikalla oli useita majataloja, joista ensimmäinen avattiin jo vuonna 1846. Vaatimattoman majatalon jälkeen paikalle avattiin 1871 oikea hotelli, sveitsiläistyylinen puutalo. Puuhotelli sai rinnalleen toisen hotellin vuonna 1893. Molemmat hotellit tuhoutuivat tulipalossa vuonna 1901. Tulipalojen jälkeen Suomen senaatti antoi käskyn rakentaa seuraava hotelli kivestä. Tämän jälkeen vuonna 1903 valmistui Imatrankosken viereen jugendlinna, Imatran Valtionhotelli.

Hotellilta lähdimme shoppailemaan, mutta Imatra oli aikamoinen pettymys shoppailumahdollisuuksien osalta. Keskustassa kun ei juuri ollut mitään kauppoja, kukkaro kiitti!

Mulle tuli vähän sellainen fiilis Imatrasta, että Imatra on nyt parhaat päivänsä nähnyt. Vielä muutama vuosi sitten kaupunki vaikutti paljon elävämmältä. Ehkä venäläiset ei enää tulekaan Imatralle kuluttamaan rahojansa...

Illalla meitä odotti yhteinen illallinen Valtionhotellilla. Ilta meni nopeasti ja leppoisasti hyvän ruoan äärellä ja illallisen jälkeen me vetäydyttiin hotellihuoneelle äitin kanssa, eikä jaksettu lähteä keskustaan katsomaan siellä esiintyvää Arttu Wiskaria. Uni tuli kyllä ihan supernopeeta ja olin kuulemma äitille puhunutkin puoliunissani ihan mitä sattuu.

Aamupalan jälkeen bussi odotteli meitä hotellin edessä ja matka Savonlinnaan alkoi. Savonlinnassa mentiin torille kaffeelle ja pullalle. Kahvilla mietimme, että mitä tekemistä keksisimme ja yhdessä päätimme lähteä tunnin mittaiselle Saimaa-risteilylle, joka kiersi kaupungin ympäri. Paatti täyttyikin melkein meidän omasta porukasta.

Paattikierroksen jälkeen meille jäi aikaa tutustua omin päin Savonlinnaan. Eihän me äiteen kanssa keksitty muuta tekemistä kuin mennä jäätelölle ja ostoksille, mutta me ei löydetty koko Savonlinnan keskustaa edes! Taisi olla muillakin ulkopaikkakuntalaisilla sama probleema, koska meiltä kävi jotkut tuntemattomat kysymässä missä keskusta on. 

Torin lähettyviltä löytyi kuitenkin liike nimeltään Aalto Store, jossa oli todella mukava asiakaspalvelu ja mukaan tarttui kaksi tosi kivaa Naketanon hupparia odottelemaan viileneviä syysilmoja. Suosittelen todella lämpimästi tuota merkkiä, aivan ihanan tuntuisia huppareita!

Savonlinnasta lähdettiin juuri sopivaan aikaan, koska taivas alkoi tummua siihen malliin, että vettä tulisi ja pian!

Toisen ja viimeisen yön majoittauduimme Punkaharjulla Hotelli Punkaharjussa. Savonlinnasta matkaa Punkaharjulle on noin 25 kilometriä. 

Pelkkä muistelu tästä hotellista saa hymyn huulille. Hotelli on kaunein hotelli missä olen koskaan käynyt, Saimi Hoyer on tehnyt valtavan hienon työn hotellin kanssa. 

Äiti "nousemassa" Hotelli Punkaharjun bussiin.

Äiti nappasi kuvan, kun minä kurkistelin ikkunasta.

Matkailu Punkaharjulla alkoi toden teolla 1840-luvun puolivälissä, jolloin kruununpuiston pohjoinen metsänvartijan talo valmistui. Metsänvartijan talossa oli kolme huonetta matkailijoille. Myöhemmin taloa laajennettiin ja se onkin nykyinen Hotelli Punkaharju. Rakennuksessa oli kolme matkailijoille tarkoitettua huonetta, sen tornista matkailijat näkivät harjun ylitse avautuvan Pihlajaveden ja Puruveden kauniit maisemat. Metsänvartija tähysti sieltä myös mahdollisia metsäpaloja. Matkailu Punkaharjulla lisääntyi tasaisesti ja Punkaharjun vaatimattomat majoitusolot eivät enää pystyneet vastaamaan majoitustarvetta. Suomen senaatille tehtyjen anomusten jälkeen 1878 saatiin lupa pohjoisen metsänvartijan talon laajentamiseski varsinaiseksi hotelliksi. Rakennustyöt aloitettiin heti ja hotelli valmistui jo seuraavana vuonna. Siitä tuli kaksikerroksinen ja siinä oli kymmenen uutta huonetta. 

Palveluiden parantuminen merkitsi myös kasvavaa matkailua ja taas hotelli osoittautui liian pieneksi. Sitä laajennettiin kahteen otteeseen 1890-luvulla.

Vaikka hotellia oli juuri laajennettu, ei se tälläkään erää riittänyt tyydyttämään majoitustarvetta. 1898 senaatti päätti rakennuttaa erillisen sivurakennuksen, Keisarinnan huvilan. Nimi on jäänyt arvoitukseksi, sillä Punkaharjulla ei ole koskaan vieraillut keisarinnaa, eikä tiedettävästi sinne ole matkaa edes suunniteltu.

Punkaharjun vierailijoista suurin osa oli venäläisiä, jotka tulivat höyrylaivoilla, hevospelillä ja vuodesta 1906 lähtien rautateitse. Vuonna 1914 ensimmäisen maailmansodan alettua matkailuvirta tyrehtyi ja Valtionhotellin majoitustoiminta joutui vaikeuksiin. Vaikeuksista Valtionhotelli elpyi vasta 1920-luvulla kasvaneen kotimaanmatkailun myötä. 

Vuoden 2016 kesällä, mallina tunnettu Saimi Hoyer ryhtyi hotelliyrittäjäksi ja avasi uudistetun Hotelli Punkaharjun.

Meidän huoneemme sijaitsi Hotelli Punkaharjun päärakennuksessa. Huone oli todella kaunis ja viihtyisä.

Näkymä huoneestamme järvelle.

Tänä päivänä Hotelli Punkaharjun alueelta löytyy ravintola ja baari, rantasauna, tenniskenttä, uimaranta ja paikallistuotteita myyvä puoti.

Hotellin ympäristössä oli mukava kuljeskella ja katsella ympärilleen, täällä sielu lepäsi ja mieli rauhoittui. Haluan joskus viedä Veepeen tänne!

Meille oli varattuna iltapäiväksi rantasauna. Hotellilta rantasaunalle meni ainakin miljoona porrasta! Hyvää porrastreeniä sitä kaipaavalle.

Uimisen ja saunomisen jälkeen hiljalleen saikin siirtyä illalliselle. 

Todella ihanaa jälkiruokaa.

Illallisella tarjottiin aterioita joiden raaka-aineet tulivat paikallisilta tuottajilta. Oli karitsanniskaa, tartaria, pinaattileivoksia ja jälkkärinä oli jotakin taivaallisen hyvää, josta en osaa sen enempää sanoa. Kertoi tarjoilija meille jälkiruoan sisällön, mutta ehkä huomion vei hänen komea ulkokuorensa :D

Illallinen venyi aika pitkälle iltaan ja hiljalleen siirryimme omiin huoneisiimme. 

Unta ei tarvinnut tänäkään iltana odotella, maukkaat unet takasi hyvä sänky ja rauhallinen mieli.

Sunnuntai aamu alkoi sateisena ja aamupalalta taas bussiin.

Meillä oli hyvin aikaa ennen seuraavaa suunniteltua pysähdystämme, joten kävimme tutustumassa lähellä sijaitsevalla Luston metsämuseolla. Metsämuseo yllätti koollaan, museo oli iso ja siellä oli kaikkea mahdollista metsään liittyvää.

Metsämuseolta lähdimme Rantasalmelle Järvisydämeen, jossa meillä oli varattuna ruokailu. Järvisydän oli aika sivussa ja meillä kaikilla meinasi mennä usko, että voiko näin syrjässä olla mitään ja olihan siellä! Aika uskomaton paikka keskellä ei mitään!

Ravintola Piikatyttö. Pahoittelut hämärästä kuvasta, mutta siellä oli oikeastikin todella hämärää, joka teki paikasta kivan tunnelmallisen.

Hauska idea vessan sisustuksessa.

Meillä oli ruokailu ravintola Piikatytössä, jossa meitä odotti maistuva buffet. Suosittelen paikkaa lämpimästi. Täällä maistoin elämäni parasta omenapiirakkaa, ja se on paljon, kun sanon niin, en nimittäin ole mikään omenapiirakan ystävä.

Järvisydän alueelta löytyy muuten sitten vaikka ja mitä, on ravintolamaailmaa, viinikellaria, hotellia, majoitusta iglussa, kylpylää ja tarjolla paljon erilaisia elämyksiä. Tämä paikka myös päätyy listalle paikoista jonne haluan vielä mennä.

Vatsat täynnä saimme taas jatkaa matkaa. 

Viimeinen etappimme oli pitkät perinteet omaava Perttulan Tila Laukaan Leppävedellä. Tänä päivänä tilaa pyörittävät kolme siskosta.

Yksi näistä siskoksista kertoi tilan värikkäästä historiasta ja tästä päivästä. Tämän jälkeen siirryimme kahville ja maistuvalle piirakalle, jonka jälkeen hetken vielä nautimme pihapiirissä kauniista rakennuksesta ja aurinkoisesta säästä. 

Loppumatkan köröttelimmekin suoraan Seinäjoelle, jossa olimme illalla. 

Jos et ole vielä matkaillut Itä-Suomessa, kannattaisi!