Lappeenranta 27.-28.6.2014
Aloitetaanko vaikka siitä, että isosiskon auto päätti viikko sitten juhannuksena hajota Lappeenrantaan, siis toiselle puolelle Suomea. Auto sai jäädä sinne viikon ajaksi korjaamolle. Ja kun auto ei valitettavasti voi itse itseään ajaa takaisin kotiin, lähdettiin minä, äiti ja isosisko hakemaan sitä autoa pois sieltä. Olimme ennakkoon katsoneet majoituspaikkaa, mutta jotenkin laiskuus vaivasi kaikkia meitä ja päätimme, että pakkaamme reppuun seikkailumieltä, emmekä varaa ennakkoon mitään leirintää tai majoitusta vaan etsimme paikanpäällä.
Perjantaina käytin töissä liukumia hyväksi ja pääsin karkaamaan hieman aiemmin töistä. Yhden maissa iltapäivällä pääsimme lähtemään Lappeenrannan suuntaan. Matkalle kuitenkin sattui "hidasteita", esimerkiksi Pandan suklaatehdas Vaajakoskella. Sieltä mukaan tarttui suklaata ja lakritsaa (liikaakin!) Samalla löytyi ukkoselle pieni tuliainen, 500 g suklaata :D. Olihan siellä meidän lisäksemme monien muidenkin karkkihammasta kolottanut, koska myymälä oli täynnä ihmisiä.
Illalla kahdeksan aikaan saavuimme viimein Lappeenrantaan ja koska meillä ei ollut majoitusta, päätimme hoitaa sen ennen auton hakemista. Majoittuminen onnistui helpolla, koska jo ensimmäisellä leirintäalueella tärppäsi ja sattui olemaan vapaata. Tulisimme siis yöpymään Huhtiniemen leirintäalueella.
Meille oli buukattu yhdeksi yöksi "huoneistotyyppinen" majoitus rivitalon päädystä. Hinta ei ollut päätä huimaava, mutta ei ollut tasokaan :D Huoneisto oli jämähtänyt jonnekin Jeesuksen poikamiesvuosille. Tosin plussaa täytyy antaa vessasta ja suihkusta, sellaiset mukavuudet oli sentäs tarjolla! Toisaalta olen kyllä ihminen, joka järkyttyy kaikesta ja toiselle tämä majoitus olisi voinut olla hyvinkin tasokas, löytyi sieltä kuitenkin perusmukavuudet telkkareineen ja keittomahdollisuuksineen, eikä sängyssäkään ollut huono nukkua.
Seuraavaksi lähdimme hakemaan siskon autoa korjaamolta. Sinne päästyämme olimme tietoisia, että avain on piilotettu auton takaosaan, siinä hetken etsittyä huonoin tuloksin, aloin jo pohtimaan että mitäs teemme? Korjaamo ei ollut auki seuraavana päivänä, eikä tietenkään tuohon aikaan perjantainakaan enää, sen lisäksi meillä ei ollut puhelinnumeroa tai mitään mistä tavoittaisimme ketään korjaamolta. Mielessäni kävi jo, että työntekijät eivät olleet muistaneet laittaa avainta sovittuun paikkaan. Onneksi mielikuvani eivät pitäneet paikkaansa, vaan äiti notkeana kyykisteli auton alle ja sieltä se avain sitten löytyi.
Ajelimme illalla Lappeenrannan ympäristössä, kävimme katsomassa mm. hienoa linnoitusaluetta, rantaa ja Saimaan kanavaa. Lappeenranta yllätti hienoilla paikoillaan, en ollut oikein koskaan kuullut mitään Lappeenrannasta, tiesin ainoastaan sen sijaitsevän lähellä Venäjän rajaa, jossa muuten kävimme. Kävimme nimittäin Nuijamaan rajalla katsomassa rekkajonoja ja vähän uteliaisuuttamme muutenkin. Rekkajonoja katsellessa tuli vähän surku, aika surkeaa nukkua yöt rekassa maantien varrella rekkajonossa :/ Toisaalta Henriikan ei-tunneta-sääliä-puoli vastaa tuohon, että se on ammatinvalintakysymys.
Parin tunnin ajelun ja töllistelyn jälkeen palasimme Huhtiniemeen ja yövalmistelut saivat alkaa. Yöunet jäivät hieman vähille, koska heräsimme jo kahdeksalta leirintäalueen aamupalalle, joka oli aivan vitsi! 8 euron aamupalalla oli tarjolla juustoa, leikettä, tomaattia, kurkkua, kahta leipää, kaurapuuroa, kananmunia, yhtä jogurttia ja mysliä, unohtamatta vedellä liian paljon laimennettua mehua. En toiste maksaisi tuosta lystistä 8 euroaa.
Aamupalan jälkeen olimme päättäneet suunnata katsomaan Suur-Saimaan ympäriajoja. Päätimme heti kerralla ajaa Joutsenoon asti, josta löytyikin meille sopiva töllistelypaikka.
Tällaisella menopelillä sitä on ennen matkustettu. Suur-Saimaan ympäriajoihin osallistui yli 200 vanhaa autoa.
Reitti kulkee ympäri Saimaata, kuten nimestä voi jo päätellä. Lähtö oli lauantaina Lappeenrannasta ja ajot kestävät kaksi päivää.
Vaikka sää oli ihan nätti, tuli meille kuitenkin vilu ja lähdimme pois töllistelemästä. Seuraava päämäärämme oli Imatra ja Imatrankoski. Siellä oli tosi nättiä! Varsinkin tällaisella rouvalle, joka asuu etelä-pohjanmaalla, eikä ole tottunut koskiin vaan peltoon. Imatralla kävimme myös "venäläisten kaupassa", Laplandiassa ihmettelemässä, että mitä ne nyt tulevat bussein ja sankoin joukoin muutenkin kyseiseen kauppaan. Kauppa oli keskittynyt lähinnä karkkiin ja muihin herkkuihin, joten en täysin ymmärtänyt kaupan ideaa :) Taisimmekin olla ainoat suomalaiset koko kaupassa! Laplandian vieressä oli suuren suuri kalakauppa, joka oli myös täynnä venäläisiä ja näitä kalakauppoja oli paljon tuolla Venäjän rajan lähellä, joten kertokaahan, rakastavatko venäläiset todella noin paljon kalaa ja eikö heidän kalansa ole syötävää?
Kello alkoi uhkaavasti lähentyä jo iltaa, joten pakko oli suunnata takaisin Lappeenrantaan, jossa kävimme vielä ihailemassa Suomen suurinta hiekkalinnaa.
Hiekkalinna on kohonnut Lappeenrantaan jo 11 kertaa ja joka vuosi eri teemalla, tänä vuonna teemana oli musiikki. Suosittelen käymään, varsinkin kun sisäänpääsy on ilmainen ja jos sinulla sattuu olemaan lapsia, löytyy lapsille pientä karusellia sun muuta tuosta linnan vierestä ja näyttivät laitteet olevan ilmaisia ainakin tiettyinä kellonaikoina.
Nyt oli Lappeenranta tällä kertaa tsekattu ja lähdimme peräkanaa ajelemaan kohti Seinäjokea, minä äitin kanssa ja sisko omalla kaarallaan. Siskolla oli jo kiire kotiin, yllättäen meillä äitin kanssa ei ollut ja matkasta tulikin tooooodella pitkä! Kävimme kivikirkkoja katselemassa, kartanoa, leirintäaluetta ja milloin mitäkin. Tuuloksen läpi ajaessa silmiini osui kyltti "Tuulos Rievä", joka oli tuttu tv-ohjelmasta Suomen paras leipomo. Aloin hihkumaan, että sinne pitää mennä. Tuulos Rievä on auki 24/7, eli ovet ovat aina avoinna. Maksu ostoksista jätetään myymälän sisällä olevaan postiluukkuun ja jos henkilökunta on paikalla voi maksun suorittaa myös kortilla.
Tuulos Rievän pihasta löytyi myös kesäkahvilaa ja kirppistä, tokikaan ei ollut auki enää illalla. Oli kyllä kieltämättä viihtyisä paikka ja kotona leipää maistettua alkoi harmittamaan, että tällä alueella tuota leipää ei ole missään saatavilla.
Kellon oltua jo 1 yöllä saavuimme vasta Seinäjoelle. Vielä piti käydä katsomassa miltä Provinssirock näyttää ja olihan siellä "hiljaista" verrattuna aikaisempiin vuosiin, tosin oli kuulemma lippuja ostettu sisälle yli 25 000 kpl. Provinssin tsekkauksen jälkeen oma sänky huuteli niin kovasti, että sinne päästyä ei kauan tarvinnut Nukkumattia odotella.
Sellainen reissu tällä kertaa. Päätin, että menen vielä uudelleen tuonne alueelle, paljon jäi nähtävää ja koettavaa.
Perjantaina käytin töissä liukumia hyväksi ja pääsin karkaamaan hieman aiemmin töistä. Yhden maissa iltapäivällä pääsimme lähtemään Lappeenrannan suuntaan. Matkalle kuitenkin sattui "hidasteita", esimerkiksi Pandan suklaatehdas Vaajakoskella. Sieltä mukaan tarttui suklaata ja lakritsaa (liikaakin!) Samalla löytyi ukkoselle pieni tuliainen, 500 g suklaata :D. Olihan siellä meidän lisäksemme monien muidenkin karkkihammasta kolottanut, koska myymälä oli täynnä ihmisiä.
Illalla kahdeksan aikaan saavuimme viimein Lappeenrantaan ja koska meillä ei ollut majoitusta, päätimme hoitaa sen ennen auton hakemista. Majoittuminen onnistui helpolla, koska jo ensimmäisellä leirintäalueella tärppäsi ja sattui olemaan vapaata. Tulisimme siis yöpymään Huhtiniemen leirintäalueella.
 |
| Huhtiniemi Lappeenranta |
 |
| Majoitus |
Ajelimme illalla Lappeenrannan ympäristössä, kävimme katsomassa mm. hienoa linnoitusaluetta, rantaa ja Saimaan kanavaa. Lappeenranta yllätti hienoilla paikoillaan, en ollut oikein koskaan kuullut mitään Lappeenrannasta, tiesin ainoastaan sen sijaitsevän lähellä Venäjän rajaa, jossa muuten kävimme. Kävimme nimittäin Nuijamaan rajalla katsomassa rekkajonoja ja vähän uteliaisuuttamme muutenkin. Rekkajonoja katsellessa tuli vähän surku, aika surkeaa nukkua yöt rekassa maantien varrella rekkajonossa :/ Toisaalta Henriikan ei-tunneta-sääliä-puoli vastaa tuohon, että se on ammatinvalintakysymys.
Parin tunnin ajelun ja töllistelyn jälkeen palasimme Huhtiniemeen ja yövalmistelut saivat alkaa. Yöunet jäivät hieman vähille, koska heräsimme jo kahdeksalta leirintäalueen aamupalalle, joka oli aivan vitsi! 8 euron aamupalalla oli tarjolla juustoa, leikettä, tomaattia, kurkkua, kahta leipää, kaurapuuroa, kananmunia, yhtä jogurttia ja mysliä, unohtamatta vedellä liian paljon laimennettua mehua. En toiste maksaisi tuosta lystistä 8 euroaa.
Aamupalan jälkeen olimme päättäneet suunnata katsomaan Suur-Saimaan ympäriajoja. Päätimme heti kerralla ajaa Joutsenoon asti, josta löytyikin meille sopiva töllistelypaikka.
Vaikka sää oli ihan nätti, tuli meille kuitenkin vilu ja lähdimme pois töllistelemästä. Seuraava päämäärämme oli Imatra ja Imatrankoski. Siellä oli tosi nättiä! Varsinkin tällaisella rouvalle, joka asuu etelä-pohjanmaalla, eikä ole tottunut koskiin vaan peltoon. Imatralla kävimme myös "venäläisten kaupassa", Laplandiassa ihmettelemässä, että mitä ne nyt tulevat bussein ja sankoin joukoin muutenkin kyseiseen kauppaan. Kauppa oli keskittynyt lähinnä karkkiin ja muihin herkkuihin, joten en täysin ymmärtänyt kaupan ideaa :) Taisimmekin olla ainoat suomalaiset koko kaupassa! Laplandian vieressä oli suuren suuri kalakauppa, joka oli myös täynnä venäläisiä ja näitä kalakauppoja oli paljon tuolla Venäjän rajan lähellä, joten kertokaahan, rakastavatko venäläiset todella noin paljon kalaa ja eikö heidän kalansa ole syötävää?
 |
| Imatrankoski |
Hiekkalinna on kohonnut Lappeenrantaan jo 11 kertaa ja joka vuosi eri teemalla, tänä vuonna teemana oli musiikki. Suosittelen käymään, varsinkin kun sisäänpääsy on ilmainen ja jos sinulla sattuu olemaan lapsia, löytyy lapsille pientä karusellia sun muuta tuosta linnan vierestä ja näyttivät laitteet olevan ilmaisia ainakin tiettyinä kellonaikoina.
Nyt oli Lappeenranta tällä kertaa tsekattu ja lähdimme peräkanaa ajelemaan kohti Seinäjokea, minä äitin kanssa ja sisko omalla kaarallaan. Siskolla oli jo kiire kotiin, yllättäen meillä äitin kanssa ei ollut ja matkasta tulikin tooooodella pitkä! Kävimme kivikirkkoja katselemassa, kartanoa, leirintäaluetta ja milloin mitäkin. Tuuloksen läpi ajaessa silmiini osui kyltti "Tuulos Rievä", joka oli tuttu tv-ohjelmasta Suomen paras leipomo. Aloin hihkumaan, että sinne pitää mennä. Tuulos Rievä on auki 24/7, eli ovet ovat aina avoinna. Maksu ostoksista jätetään myymälän sisällä olevaan postiluukkuun ja jos henkilökunta on paikalla voi maksun suorittaa myös kortilla.
 |
| Tuulos Rievä |
 |
| Myymälä oli pienen pieni, mutta ihan hyvä valikoima siitä huolimatta. |
Kellon oltua jo 1 yöllä saavuimme vasta Seinäjoelle. Vielä piti käydä katsomassa miltä Provinssirock näyttää ja olihan siellä "hiljaista" verrattuna aikaisempiin vuosiin, tosin oli kuulemma lippuja ostettu sisälle yli 25 000 kpl. Provinssin tsekkauksen jälkeen oma sänky huuteli niin kovasti, että sinne päästyä ei kauan tarvinnut Nukkumattia odotella.
Sellainen reissu tällä kertaa. Päätin, että menen vielä uudelleen tuonne alueelle, paljon jäi nähtävää ja koettavaa.
Kommentit
Lähetä kommentti