Näin sujui lauantaini:
Aloitin eilen illalla jo vähän lämmittelyn, että voitaisiin lähteä Keskiselle, koska en ollut käynyt siellä "pitkään" aikaan. Viimeksi joskus alkutalvesta... muistaakseni. Ja niinhän me sitten jätettiin ukot kotiin ja lähdettiin äitin kanssa kahden. Äiti tiesi sanoa, että Keskinen on taas laajentunut, mutta tajusin todellisuuden vasta kaupassa sisällä. Ihan uskomaton! Kiertäminen kävi hyvästä lenkistä.
Lähtiessämme päätin vielä autosta napsauttaa kuvan onnenkivestä.
Alajärvellä käydessä suosittelen käymään Turkin Chili-nimisessä kebabmestassa. Kuten kuvastakin näkyy; ovat annokset isoja. Tuosta annoksesta riittäisi mulle kolmeksi päiväksi ruoka! Ison annoksen lisäksi maku on ihan parhaasta päästä. Omasta mielestäni parasta kebabruokaa mitä tiedän.
Olen löytänyt oman suosikkiannokseni: kebab aurajuustokermaperunoilla kera chilikastikkeen, nomnomnom... Pystyin syömään tuosta annoksesta ehkä 1/3 osan jos sitäkään ja silti olin niin täynnä, että portaat olisin voinut kieriä alas.
Ruoan jälkeen päätettiin lähteä vähän ajelemaan ja jostain syystä haluttiin mennä katsomaan isosiskon kanssa entistä kouluamme Ylikylää. Ei ollut ulkonäöllisesti koulu muuttunut juuri miksikään, samat leikkihärvelit tönöttivät edelleen siellä pihassa. Hauskoja muistoja herätti muistellessamme Katariinan kanssa kuinka noiden ovien eteen meni luokat jonoihin aamuisin ja opettaja tuli päästämään jonon kerrallaan sisälle. Oli se jännä kokemus ensimmäisenä koulupäivänä!
Tuota noin... :D Itse en ole tätä kuvaa ottanut, enkä toki piirtänytkään, kuten arvata saattaa. Kuva viittaa Pohjois-Koreaan, kuten moni varmasti tietääkin. En voinut sivuuttaa tätä aihetta launtai päivästäni, koska yön pikkutunteina edelleen kihersimme äitin kanssa aivan typerille asioille ja tämä oli yksi niistä. Suunnittelimme (leikkimielisesti) lähtöä Pohjois-Koreaan ja minä sain jopa idean alkaa matkaoppaaksi Pohjois-Koreassa (tämä tuli siitä, että luin jonkin artikkelin, jossa kerrottiin matkaoppaan olevan syyllinen ryhmänsä/ryhmäläisensä aiheuttamiin mokiin/mokaan). Mielestäni Pohjois-Korean mielettömyys saa jonkinlaiset koomiset piirteet jopa, esimerkiksi sanomalehdessä olevan johtajan kuvaa ei saa taittaa keskeltä tai jättää lattialle. Huh huh!
Tulipa sitten huomattua, että minulla on lauantailta vain neljä kuvaa vaikka haasteessa pyydettiin viittä. Päivä meni niin nopeasti, että jotenkin unohdin koko haasteen. Saan varmaankin anteeksi hirveän erheeni!
Kommentit
Lähetä kommentti